MIKÄ YLLÄTTÄÄ PALUUMUUTTAJAN?

Paluumuutto Suomeen on hyppy tuntemattomaan. Olet palaamassa "tuttuun" kotimaahan, mutta muuttamassa sinne ensimmäistä kertaa sellaisena ihmisenä kuin nyt olet. Mitä voit odottaa ja mikä saattaa yllättää? Kyselin paluumuuttajien kokemuksia, luin alan kirjallisuutta, muistelin omaa paluumuuttoani ja koostin tämän blogipostauksen.

Pelot ja huolet valtaavat paluumuuttajan mielen

Yleisesti paluumuuttajilla tuntuu olevan huolia selvästi enemmän kuin ulkomaille muuttajilla. Tämä voi kuulostaa epäloogiselta, sillä paluumuuttaja muuttaa takaisin tuttuun. Mutta ulkomaille muuttaja sen sijaan on lähdössä uuteen, jännittävään seikkailuun, eikä hän malta antaa huolien vallata mieltään. 

Paluumuuttajana sen sijaan joudut luopumaan juuri siitä jännittävästä elämästä ja palaamaan siihen maailmaan, josta aikanaan halusit pois. Tiedät, että luvassa on epämiellyttäviä asioita sekä paljon käytännön järjestelyjä. Ehkä sinua on myös varoitettu käänteisestä kulttuurishokista. Tuoreessa muistissa voi olla, että ulkomaille sopeutuminenkin otti oman aikansa. Yleensä paluumuutto todella on henkisesti haastavampi prosessi kuin ulkomaille muuttaminen.

Paluumuuttajan pelot voivat olla hyvin konkreettisia, kuten miten selviydyn pimeästä syksystä tai löydänkö hyvän työn, tai toisaalta epämääräisiä: pärjäänkö, sopeudunko, kadunko? On myös monta huolenaihetta, joita paluumuuttaja ei edes osaa ennakkoon pelätä!

Paluumuuttaja byrokratian rattaissa

Moni paluumuuttaja yllättyy käytännön järjestelyiden määrästä. Niissä ei kuormita pelkästään määrä, vaan myös se, että ne hoidetaan aivan eri tavalla kuin edellisessä asuinmaassa (tai aiemmin Suomessa). Suomi on digitalisoitunut valtavasti viimeisen kymmenen vuoden aikana ja lähes kaikki asiat hoidetaan nyt netissä.

Paluumuuttaja ei pysty hoitamaan oikeastaan mitään asioita ilman suomalaisia pankkitunnuksia, koska niitä vaaditaan sähköiseen tunnistautumiseen. Jos on aikanaan luopunut suomalaisesta pankkitilistä hidastaa prosessia se, että tilin avaamista varten on mentävä pankkiin paikan päälle, mutta vapaita aikoja ei ole juurikaan tarjolla. 

Montaa paluumuuttajaa ärsyttää, että joka ikistä asiaa varten on ladattava erillinen appi, eikä missään saa asioida kasvotusten. Toisaalta tämä voi myös ilahduttaa, jos edellisessä asuinmaassa on ärsyttänyt virastosta toiseen ravaaminen. Monia paluumuuttajia ihmetyttää myös suomalaisten viehtymys turhiin sääntöihin ja niiden noudattamiseen, etenkin jos muuttaa Etelä-Euroopasta tai kauempaa, kuten Afrikasta tai Etelä-Amerikasta.

Myös suomalaisen asiakaspalvelun heikko taso voi olla suuri yllätys, palvelualttiissa kulttuurissa asuneelle se voi tuntua jopa olemattomalta. Toisaalta myös aivan vastakkainen kokemus on mahdollinen: viimein paluumuuttaja pääsee asioimaan omalla äidinkielellään ja saa parempaa palvelua kun henkilöstö ymmärtää hänen tarpeensa paremmin. 

Byrokratia esimerkiksi Kelan kanssa voi olla monimutkaista, ja koska paluumuuttaja ei ole standardin mukainen tapaus, ei häntä aina osata neuvoa oikein. Osoitteen päivittyminen Digi- ja väestövirastossa (DVV, aiemmin maistraatti) voi kestää viikkotolkulla ja ennen sitä ei voi hoitaa asioita esimerkiksi pankin ja vakuutusyhtiön kanssa. Ulkomailla pitkään asuneella ei ole luottotietoja Suomessa, joten puhelinliittymän avaamista varten saatetaan vaatia vakuusmaksu. Perheen mukana muuttavien muun maan kansalaisten sosiaaliturvanumeron ja työluvan hakeminen on sitten ihan oma lukunsa.

Paluumuuttaja on siis ymmällään kaikista hoidettavista asioista ja niiden monimutkaisuudesta ja sen lisäksi hän voi alkaa tuntea olonsa byrokratian rattaissa toisen luokan kansalaiseksi – tai jonkinlaiseksi alieniksi. Muut suomalaiset eivät kuitenkaan ymmärrä, kuinka pihalla paluumuuttaja voi olla, sillä hän näyttää ja kuulostaa aivan suomalaiselta. Hän on siis piilopaluumuuttaja, näkymätön maahanmuuttaja.

Paluumuuttajan työllistymisen haasteet

Uuden työn löytäminen Suomesta on yleensä edellytys paluumuutolle. Moni paluumuuttaja on kuitenkin joutunut karvaasti pettymään tajuttuaan kuinka vaikeaa se on. Suomalaiset työnantajat eivät tunnu arvostavan ulkomailla hankittuja tutkintoja tai työkokemusta. Työllisyystilanne on tällä hetkellä yleisesti todella haastava Suomessa ja pitkään ulkomailla asuneen verkostot Suomessa voivat olla olemattomat. 

Ulkosuomalaisen työllistyminen on niin haastava ja merkittävä kysymys, että olen tehnyt siitä oman blogipostauksen. Lue Viisi vinkkiä ulkosuomalaiselle työnhakijalle ja poimi siitä parhaat ideat oman työllistymisesi helpottamiseen!

Kun uudessa työssä pääsee aloittamaan se ei ole pelkästään ilon aihe – uuden oppiminen ja uuteen työkulttuuriin ja yhteisöön sopeutuminen on myös kuormittavaa.

Kanssaihmiset yllättävät kylmyydellään

Monelle paluumuuttajalle on järkytys, miten sisäänpäinkääntyneitä ja epäystävällisiä suomalaiset ihmiset ovat. Käytöstavat tuntuvat puuttuvan kokonaan ja liikenteessä jalankulkijoita ei huomioida lainkaan.

Suomalaiset ovat myös kärkkäitä tarttumaan epäkohtiin ja nurisemaan niistä. Valitusmentaliteetti tarttuu valitettavan helposti ja pian paluumuuttaja voi huomata itse valittavansa kuorossa mukana. Suomalaisten huonot piirteet turhauttavat aivan eri tavalla kuin ulkomaalaisten tavat vieraassa maassa, sillä paluumuuttaja on nyt itse osa tätä ärsyttävää porukkaa samalla geeniperimällä, eli häntä siis ärsyttää juuri ne samat asiat hänessä itsessään. 

Paluumuuttaja tarkastelee kotimaan asioita uuden linssin läpi ja vertailu eri maiden käytäntöjen välillä on luontevaa – ehkä jonkin asian voisi tehdä Suomessakin kätevämmin. Valitettavasti huomiot ja kehitysehdotukset otetaan herkästi arvosteluna, eikä sisäsuomalaisia muutenkaan kiinnosta paluumuuttajan tarinat hänen aiemmasta kotimaastaan.

"Jos asiat olivat kerran paremmin ulkomailla, niin miksi sitten palasit? "

Tämä voi johtaa siihen, että paluumuuttaja ei uskalla sanoa enää mitään negatiivista Suomesta tai positiivista vanhasta asuinmaastaan ja se johtaa tietenkin ulkopuolisuuden tunteeseen. 

Paluumuuttajan ihmissuhteet ovat voineet muuttua etäisiksi ja Suomen ystävien elämäntilanteet muuttua kiireisemmiksi. Ulkomailla asuessa ystävien elämää on voinut seurata somen kautta, mutta paikan päällä voi paljastua, että suhde onkin ollut yksisuuntainen. Ulkosuomalaiselle kavereilta löytyi aina aikaa, sillä Suomi-vierailu oli poikkeus, mutta tavallisessa arjessa aikaa ei niin vain löydykään, vaikka – tai ehkä juuri siksi, että – voisi tavata milloin vain. Itsekin kuvittelin paluumuutettuani viimein näkeväni kaukaisempiakin sukulaisia ja tuttavia, mutta ei aikaa ollutkaan arjessa samalla tavalla kuin Suomi-lomilla.

Paluumuuttajaa voi myös ihmetyttää suomalaisten spontaaniuden puute, tapaamiset pitäisi sopia viikkoja etukäteen. Uusiin ihmisiin voi olla vaikea tutustua, sillä aikuisten ihmisten sosiaaliset ympyrät ovat muodostuneet jo nuoruudessa.

Yllätyksiä voi tulla myös kielen suhteen. Suomen kieleen on poissaolon aikana ilmestynyt uusia sanontoja ja oma puhe voi olla kankeaa ja sanasto peräisin viime vuosikymmeniltä. Sosiaalista kömpelyyttä korostaa myös epätietoisuus siitä, pitääkö ihmisiä tervehtiä kädenpuristuksella, -heilautuksella, halauksella vai nyökkäämällä. (Poskisuudelmat paluumuuttaja ymmärtää sentään jättää väliin!) Toisaalta itse ilahduin, kun sain kaikissa sosiaalisissa tilanteissa olla pitkästä aikaa oma hauska itseni. Ulkomailla vieraalla kielellä en yleensä ehtinyt olla nokkela kommentoija eikä suomesta englanniksi käännettyjä vitsejäni oikein ymmärretty. 

Suomalainen ympäristö yllättää

Vuodenajat voivat yllättää paluumuuttajan, sillä Suomen vierailut ovat usein ajoittuneet kesään ja jouluun. Syksy ja talvi on todella pitkä ja pimeä, tiet järkyttävän liukkaita ja sisäilma todella kuivaa. Kevät on kaukana Keski-Euroopan kukkaloistosta, kun sulanut lumi paljastaa hiekoitushiekan ja ilma muuttuu pölyiseksi. 

Paluumuuttajan hämmennystä lisää vuodenaikojen vaikutus ihmisten käytökseen. Vappuna suomalaisista kuoriutuu iloisia ja ulospäinsuuntautuneita seuraihmisiä. Heinäkuussa kaikki karkaavat mökeille ja kesä on yleisesti kesätapahtumien suorittamista kesän loppumisen pelossa. Syksyllä kaikki huokaavat helpotuksesta helteiden (joita paluumuuttaja ei edes huomannut viileän tuulen takia) loppumisen kunniaksi ja sitten voikin jo vetäytyä yhdeksän kuukauden epäsosiaaliseen talvihorrokseen kutomaan sukkaa oman sohvan nurkkaan. 

Ruokakaupoissa järkyttävät kalliit hinnat ja uskomattoman laajat valikoimat – mihin ihminen tarvitsee kahdeksaa erilaista maitoa ja kahdeksaatoista kasviperäistä maitoa? Minua tosin ilahdutti ruokakauppojen laaja eines- ja leipävalikoima. 

Maasta toiseen muutto voi tarkoittaa myös kaupungista maaseudulle tai maalta kaupunkiin muuttamista ja se vaatii myös oman sopeutumisensa. Paluumuuttajilla saattaa olla ruusuinen kuva Suomen maksuttomasta terveydenhuollosta ja Pisa-vertailuissa aiemmin menestyneestä koulujärjestelmästä – todellisuus voi olla ikävä yllätys nyt, kun Suomessa on jouduttu karsimaan julkisia menoja ja on vastikään uudistettu järjestelmiä.

Suomessa on myös valitettavasti paljon työttömyyttä, köyhyyttä, uupumusta, yksinäisyyttä, pahoinvointia, alkoholismia, huumeongelmia ja nuorten rikollisuutta – ehkä enemmän kuin silloin kun paluumuuttaja muutti pois Suomesta. Näihin ongelmiin ei todennäköisesti ole juuri kiinnittänyt huomiota ulkomailla asuessa ja ne voivat nyt tuntua järkyttäviltä. Voi myös olla, että paluumuuttaja on niin kuormittunut ja hämmentynyt, että kaikki negatiiviset asiat kiinnittävät enemmän huomiota.

Omat reaktiotkin voivat yllättää

Uusi ympäristö aiheuttaa ymmärrettävästi hämmennystä, mutta vielä hämmentävämpää voi olla omat reaktiot uudessa tilanteessa. Ulkomailta Suomessa vieraillessani minua oli jostain syystä hävettänyt mainita ulkosuomalaisuudestani, mutta paluumuuttajana huomasin joka tilanteessa tuovani esiin, että olen vastikään muuttanut Suomeen. Ehkä ajattelin, että näin saisin enemmän ymmärrystä ja asiat selitettäisiin minulle perusteellisemmin. 

Moni paluumuuttaja on aluksi hurmiossa ikuisesti jatkuvasta Suomi-lomasta ja energiaa riittää vaikka mihin. Alun kuherruskuukauden aikana kaikki erilainen vain huvittaa tai kiehtoo. Pian oudot tavat, uuden opettelu ja käytännön asioiden järjestäminen alkaa ärsyttää, kuormittaa ja sitä kautta väsyttää. Usein paluumuuttaja alkaa myös vertailla vanhaa ja uutta, jolloin paluumuutto voi jopa kaduttaa. Tunteet voivat siis heitellä laidasta laitaan ja se voi olla todella outoa! (Opi lisää paluumuuttajan tunteiden vuoristoradasta tältä videolta.)

Paluumuuttaja saattaa myös ikävöidä vanhaa asuinmaataan ja ihmisiä siellä. Minä paluumuutin Suomeen Sveitsistä, minne alunperin muutin vuorten takia. Syksyllä kun suomalaisesta ikkunasta ei näkynyt muuta kuin pimeyttä ja sosiaalinen media täräytti näkökenttääni varoittamatta kuvia vanhoista aurinkoisista vuoristomaisemista teki se yllättävän kipeää, enkä pystynyt katsomaan vuorikuvia ensimmäisen vuoden aikana lainkaan.

Suomeen sopeutuminen on yksilöllistä

Kysellessäni paluumuuttajien kokemuksia huomasin, että ne ovat todella yksilöllisiä. Mikä toiselle on kauhistus, onkin toiselle kätevää ja kolmas ei kiinnitä siihen mitään huomiota. Paluumuuttajan kokemus Suomesta riippuu paljon siitä, mihin maahan hän Suomea vertaa ja mikä hänen elämäntilanteensa on muuten. Myös se, kuinka kauan on ollut poissa ja miten tiiviisti pitänyt yhteyttä Suomeen vaikuttaa.

Moni on yllättynyt paluumuuton haastavuudesta, mutta täysin vastakkaisiakin kokemuksia löytyy. Eräs paluumuuttaja totesi näin:

“Suurin yllätys palatessa oli, ettei tullutkaan mitään käänteistä kulttuurishokkia, josta niin oli varoitettu. Solahdin takaisin muuttuneeseen suomalaiseen elämään ilman oikeastaan mitään muita vaikeuksia kuin kieli.”

Toisaalta Satu Rommi haastaa kirjassaan Loskalauluja – Nurinkurinen matkakirja paluumuuttajille ajatuksen siitä, että paluumuuttaja voisi vain palata vanhaan elämäänsä. Usein sitä ei enää ole ja paluumuuttajan on aloitettava arjen rakentaminen kokonaan alusta. Kirjassa myös oivalletaan hienosti, että paluumuutto ei ole askel taakse vaan eteenpäin. Uusi asuinmaa ja sen mukanaan tuoma elämä ei varmasti ole täydellistä, eikä täydellistä kannatakaan jahdata.

On vain valittava yksi (tai ehkä useampi) asuinmaa, oltava kärsivällinen ja annettava sopeutumiselle sen vaatima aikansa – tai kotiuduttava juurettomuuteen. Sitten voi alkaa haaveilla uusista seikkailuista!

Pohditko vielä päätöstä paluumuutosta tai haluatko varmistaa hyvän kotiutumisesi?

Jos haluat keskustella ajatuksistasi kanssani, varaa tästä aika puolen tunnin maksuttomaan Tutustumiskertaan. Se ei sido sinua mihinkään, mutta voi kirkastaa ajatuksiasi. Samalla voimme tutkailla voisiko coachingista olla tilanteessasi laajempaa hyötyä.

Tervetuloa keskustelemaan paluumuutosta Taukokahveille 14.4.2025! Lue lisää ja ilmoittaudu täällä.

Lähteet:

Susanna Alves: Mikä ihmeen pamu? Paluumuuttajien tarve kotouttamispalveluihin. (Metropolia Ammattikorkeakoulu, Sosionomin opinnäytetyö, 2020)

Elina Järvinen: ITSENÄISESTI ULKOMAILLE HAKEUTUNEIDEN PALUUSOPEUTUMINEN JA JATKOURA. (Johtamisen ja organisaatioiden pro gradu -tutkielma, Vaasan yliopisto, 2007)

Satu Rommi: Loskalauluja – Nurinkurinen matkakirja paluumuuttajille (Viisas Elämä, 2018)

Facebook-ryhmä Paluumuuttajat