Oletko koskaan ajatellut millaiset kysymykset ovat hyviä? Coaching perustuu voimakkaisiin kysymyksiin ja coachina olen kysymisen ammattilainen. Kysymisen taitoa kannattaa opetella, sillä siitä on valtavasti hyötyä myös muissa ammateissa. Paljastan seuraavaksi muutamia keinoja, jotta sinäkin voit kehittyä kysyjänä!
Mitä hyötyä kysymisestä on?
Kysymisellä on monia tarkoituksia. Arkielämän tai työpaikan vapaamuotoisessa vuorovaikutuksessa kysyminen on hyvä tapa osoittaa kiinnostusta toista kohtaan. Yleensä ihmiset tykkäävät kertoa itselleen tärkeistä teemoista, joten kysymällä opit muista mielenkiintoisia asioita ja luot hyviä suhteita sekä ilmapiiriä.
Työelämässä kysyminen on erityisen hyvä menetelmä kouluttaessa tai johtaessa. Kysymällä mitä johdettavasi jo tietää saat tietoa siitä, millä tasolla hänen ajattelunsa liikkuu, et turhaan toista hänelle jo tuttua ja voit yhdistää uuden tiedon hänen osaamiseensa. Kun pyydät koulutettavia kysymään sinulta kysymyksiä aktivoit heidän omaa ajatteluaan ja opetat heille sitä, mikä heitä oikeasti kiinnostaa ja hyödyttää.
Coachina en ikinä neuvo asiakastani suoraan, vaan sen sijaan kysyn häneltä kysymyksiä selkiyttääkseni tilannetta. Esihenkilön kannattaa tehdä samoin, sillä kysymällä tuet työntekijän omaa ongelmanratkaisua, autat häntä löytämään voimavaroja itsestään ja löytämään juuri hänen uniikkiin tilanteeseensa sopivan ratkaisun. Näin johdettava oppii pikkuhiljaa hyödyntämään kysymismenetelmää itseensä ja jatkossa pyytää neuvoa harvemmin. Sama ilmiö voi tapahtua coachingin sivuvaikutuksena.
Kysymyksiä voi tosiaan kysyä myös itseltään! Käytän itsekin usein tätä keinoa, kun olen uuden tai vaikean asian edessä. Kirjoitan ensin ylös kysymyksiä, joihin haluaisin saada vastauksen ja sitten pohdin, mistä tai keneltä vastaus voisi löytyä ja alan etsiä tai keksiä niitä.
Millainen on hyvä kysymys?
Kysymyksiä on olemassa kahta tyyppiä: avoimia ja suljettuja. Suljettuihin kysymyksiin voi vastata vain kyllä tai ei ja ne alkavat -ko-päätteisellä verbillä (Onko? Tuletko? Haluatko?). Avoimet kysymykset alkavat usein m-alkuisella kysymyssanalla kuten mitä, mikä, missä, milloin ja niillä on hyvä avata keskustelua, sillä niihin saat yleensä runsaamman vastauksen. Suljetut kysymykset sen sijaan toimivat keskustelun lopettamiseen ja päätöksen tekemiseen: Tuletko mukaan vai et?
Kysymistä voi myös käyttää varmistamaan, että toinen on ymmärtänyt viestin oikein. Tässäkin avoin kysymys toimii paremmin kuin suljettu kysymys: Mikä sinun mielestäsi oli tämän blogikirjoituksen tärkein sanoma? vs. Ymmärsitkö, mitä yritin sanoa tällä tekstillä?
Hyvä kysymys on selkeä ja napakka. Ihmiset sortuvat usein selittelemään omia kysymyksiään tai saattavat kysyä saman asian pari kolme kertaa putkeen. Vastaajan ajatusprosessi lähtee käyntiin heti, kun hän kuulee kysymyksen ensimmäisen kerran ja jos kysyjä selittelee tai toistaa kysymystään se vain häritsee vastaajan ajattelua. Lyhyissä kysymyksissä on myös se hauskuus, että vastaaja saattaa ymmärtää kysymyksen aivan eri tavalla kuin kysyjä on tarkoittanut, yleensä itselleen relevantimmalla tavalla – ja siitä vasta mielenkiintoinen keskustelu syntyykin!
Hyvä kysymys vie eteenpäin, kannustaa unelmointiin tai avaa uuden näkökulman. Tällaisia kysymyksiä ovat esimerkiksi: Mitä voit oppia tästä? Mikä auttaisi eteenpäin? Mikä olisi absurdeinta, mitä voisi tapahtua? Entä jos tekisit toisin? Kuka voisi auttaa?
Opi taitavilta kysyjiltä
Coachien ohella myös toimittajat ovat kysymisen mestareita. Ihaillen katson dokumentaristeja, jotka saavat haastateltavansa kertomaan avoimesti elämästään jopa tv-kamerojen edessä. Suosittelen omaksumaan erityisesti Louis Theroux’n ja Stacey Dooleyn tyyliä. He virittelevät ensin tunnelmaa ja johdattelevat aiheeseen helpommilla kysymyksillä, ennen kuin menevät syvemmälle. Heillä on myös ihailtava ei-tietämisen asenne ja aidon utelias lähestymistapa, eivätkä he koskaan tuomitse haastateltavaa, vaikka olisivat itse aivan eri mieltä.
Myös lapsilta voi oppia kysymisestä! Aikuiset ovat joskus liian hienotunteisia, eivätkä kehtaa kysyä jotakin, sillä he ajattelevat että asia pitäisi jo tietää. Jos ei ikinä kysy mitään henkilökohtaista, saatetaan aina puhua vain yhdentekevistä asioista. Kun 6-vuotias sukulaistyttöni halusi haastatella minua, iski hän heti ensimmäiseksi aivan mahtavan rohkean kysymyksen: “Mikä on sun suurin pelkosi?” Siinä riitti minulla pohdittavaa moneksi päiväksi. Aikuinen voi pehmentää tällaista rohkeaa kysymystä kysymällä ensin lupaa henkilökohtaiseen kysymykseen ja sanomalla, ettei siihen ole pakko vastata.
Vaarallinen miksi
M-alkuiset kysymyssanat ovat siis hyviä keskustelun avaajia. Niiden joukossa on kuitenkin yksi vaarallinen sana: miksi. Syyn kysyminen voi helposti johtaa syyttelyyn ja johtaa ongelmien vatvomiseen. Useinkaan ongelman syyllä ei ole väliä tai sitä ei ehkä voi edes tietää ja siksi olisi paljon hedelmällisempää pohtia ratkaisuja.
Miksi-kysymys voi myös viedä negatiivisiin fiiliksiin, esimerkiksi jos edellä mainittu 6-vuotias olisi jatkokysymyksenä tiedustellut Miksi sä sitä pelkäät? olisin varmaan todennut olevani luonteeltani turhien murehtija. Hänen seuraava kysymyksensä koski onneksi lempiväriäni! Jos hän olisi halunnut pysyä aiheessa, olisi hän voinut tiedustella mikä saa minut pelkäämään, milloin pelko ilmenee tai mitä sitten tapahtuisi, jos pelkäämäni asia toteutuisi.
Toki miksi-alkuinen kysymys saattaa joskus olla paikallaan. Sen avulla päästään käsiksi juurisyyhyn ja saadaan perusteluja tarkasteluun, mikä tukee reflektointia. On myös olemassa erityinen menetelmä, jossa kysytään viisi kertaa miksi: uudestaan ja uudestaan sama kysymys samasta ongelmasta, kunnes päästään todelliseen ongelmaan.
Kuuntele vastaus
Nyt kun aloit ehkä innostua kysymysten esittämisestä, niin on syytä muistuttaa myös kuuntelemisen tärkeydestä. Vastaajalle pitää antaa aikaa miettiä ja muodostaa vastauksensa. Hieman yllättäen juuri se, että vastaus ei tulekaan välittömästi on merkki erinomaisesta kysymyksestä. Hiljaisuus kertoo siitä, että käynnistit tärkeän ajatusprosessin. Vastaus saattaa tulla muutaman sekunnin – tai päivän – kuluttua.
Vastauksen kuuntelu tarkoittaa, että kuuntelet sitä, mitä toinen sanoo, etkä mieti sitä, mitä seuraavaksi kysyisit tai mitä itse haluat aiheesta sanoa. Yleensä paras jatkokysymys tai -kommentti nousee automaattisesti mieleesi vasta sitten, kun toinen pääsee vastauksensa loppuun.
Jos et halua tai jaksa kuunnella vastausta, ei kysymystä kannata edes esittää. Kuunteleminen on vähintään yhtä tärkeä (ja haastava) taito kuin kysyminen ja siitä voisin kirjoittaa ihan oman artikkelin!
Kysymisen taidon oppii parhaiten harjoittelemalla, mutta varo ettet tykitä kysymyksiä liian ahkerasti, sillä silloin keskustelukumppani voi kokea olevansa kuulustelussa. Kommentoi ja kerro välillä omasta kokemuksestasi, ellei kyseessä ole sovittu ohjaustilanne. Coachina en tietenkään ala puhua itsestäni, mutta voin välillä kiteyttää asiakkaan vastauksia ja varmistaa, että olen ymmärtänyt oikein.
Entä jos ei keksi mitään kysyttävää?
Aina ei tiedä mitä pitäisi kysyä. Coachattavani voi esimerkiksi kertoa jostakin todella raskaasta tai surullisesta kokemuksesta. Silloin voin rehellisesti sanoa: En tiedä, mitä sanoisin. Tai voin kysyä esimerkiksi Mistä haluaisit puhua? Tai Mitä haluaisit, että sanoisin?
Keskustelukumppanin voimavaroja saan esiin kysymällä Mikä on auttanut jaksamaan? Tai Miten olet selviytynyt tästä kaikesta?
“Tuleeko vielä muuta mieleen?”
Tämä kysymys on muuten – ehkä hieman yllättäen – varma tapa päättää keskustelu! Se antaa toiselle hienovaraisesti selkeän signaalin, että nyt lopetellaan, mutta toisaalta mahdollisuuden nostaa esiin vielä yksi tärkeä asia.
Eli jos haluat, että keskustelu jatkuu, niin esitä mieluummin jokin avoin kysymys, kuten Mistä meidän vielä kannattaisi keskustella? tai Mikä muu on tärkeää?
Haluaisitko, että sinulta kysytään hyviä kysymyksiä, jotka selkiyttävät omaa tilannettasi ja vievät sinua kohti unelmaasi?
Jos vastasit myöntävästi, voi coaching olla sinulle hyödyksi. Lue lisää coachingista tai varaa maksuton Tutustumiskerta ja jutellaan tilanteestasi tarkemmin!
Lähteet ja lukuvinkit:
Ilona Rauhala: Keskustelun voima (Otava, 2021)
Päivi Kupias: Toimijuus työssä. Tukena työnohjaus, coaching, mentorointi ja fasilitointi. (Helsingin yliopisto. Koulutus- ja kehittämispalvelut, 2016)
Jussi Onnismaa: Ohjaus- ja neuvontatyö. Aikaa, huomiota ja kunnioitusta. (Gaudeamus, 2011)
Sanna Vehviläinen: Ohjaustyön opas. Yhteistyössä kohti toimijuutta. (Gaudeamus, 2020)